Espoon Mielenterveysyhditys järjesti Ison Omenan kauppakeskuksessa torstaina 20.1. vaalipaneelin, jonka aiheena oli Hyvän mielen Espoo. Paneelin kysymyksinä oli mm. kenelle vastuu hyvän mielen Espoosta kuuluu?
Mielenterveysasiat ovat mielestäni erittäin tärkeitä ja siksi halusinkin olla paikalla kuulemassa ja oppimassa asioista muilta. Mitään suurempia oivalluksia tilaisuudessa ei oikeastaan tullut esiin, mutta oli mielenkiintoista kuulla eri ehdokkaitten vastauksia. Harmikseni monesti toistui "asialle pitäisi tehdä jotain", "tämä on erittäin tärkeä asia" ja asiaan kuulumattomat sivupolut. Osa ehdokkaista kuulosti siis aivan poliitikoilta! Vihreissä näen hyvänä puolena sen, että Vihreät pyrkivät löytämään ratkaisuehdotuksia sen sijaan, että vain ihmetellään tilannetta ja kierrellään vastaamatta kysymyksiin. Itse pyrin vastaamaan esitettyihin kysymyksiin suoraan ja lyhyesti. Ja toivoisin, että muutkin näin tekisivät, sillä puhuessaan yleisölle henkilö ei käytä vain omaa aikaansa, vaan kaikkien kuulijoiden aikaa.
Seuraavassa parit poiminnot tilaisuudesta: Seppo Huhta kehotti kaikkia liittymään hänen facebook-kavereikseen. Joku ehdokkaista: "Kaikkea pitää sietää." (Hmm, jos jotain asiaa pitää _sietää_ niin sehän tarkoittaa, että asia on oletusarvoisesti negatiivinen...) "Kun kokoomuksen kovaa kuorta vähän rapsuttaa, löytyy sisältä pehmeä ydin." (Tämän jälkeen Sanna Lauslahti toisi vielä n. 4 kertaa "pehmeä ydin" puheessaan.)
2 kommenttia:
Olin seuraamassa paneelia, ja täytyy sanoa, että asioita käsiteltiin tosi pintapuolisesti ja minä kohderyhmän edustajana en kokenut keskustelun koskettavan itseäni. Paljon puhuttiin, mutta tuntui että suurin osa keskustelijoista ei tiennyt mitä siellä kentällä tapahtuu, eikä sitä, millaista apua mielisairas tarvitsee ja haluaa.
Vaalipaneeleissa ei ehkä muutoinkaan ole tilaisuus, jossa asioita käsiteltäisiin todella. Vaalipaneelit kun ovat luonteeltaan poliitikkojen esittelyjä, eikä niinkään asiantuntijaseminaareja. Itse myönnän kyllä, etten tiedä tarkasti mitä mielenterveyskentällä tapahtuu, mutta lähipiiristä on joitain kokemuksia siitä, että tarjotaan lääkkeitä ihmisavun sijaan, tarpeeksi varhaisesssa vaiheessa ei saada oikeanlaista apua, resurssien vähyyden vuoksi on lähetetty henkilö kotiin, vaikka olisi tarvinnut valvontaa...
Lähetä kommentti